Sydäntalven blues

MR

Erinäisten keskeneräisten projektien lomassa täytyy tuuletella aivojaan kirjoittamalla ajatuksia, jotka ovat syntyneet nyt seesteisen ja rauhallisen ajanjakson vallitessa. Ainakaan tällä hetkellä eivät vainoa sen kummemmin läheisten kuolemat tai työttömyys, eivät myöskään jyllää suuret tunteet. Pyyntöni suvantovaiheesta on siis kuultu. Elämässä on tällä hetkellä paljon voimaannuttavia asioita, työtä ja uuden oppimista, auttamista, kuuntelemista ja oivaltamista.
Tästä elämästähän ei valmistuta, joten oppiminen on elämänpituista. Hyvä asia, mutta välillä pitää saada levätä, kuin puut jotka ovat kaatuneet myrskyssä. Myrskyn jälkeen on hetki aivan hiljaista.

En taida olla ainut, joka seuraa suomineidon henkiinjäämiskamppailua. Neitoraukalla kipuilu on jatkuvaa ja huonojen uutisten tulvalle ei näy loppua. Sylipaini neidon voittamisesta itselleen kävivät aikoinaan Suomi ja Venäjä. Nyt me olemme myymässä hänet ihan kenelle tahansa, joka väläyttelee rahatukkoa. Voi vain vieläkin päivitellä mm. Nokian, Rautaruukin sekä Fortumin sähköverkon myyntiä autuaimmille (?) (ulko)maille . Ovatkohan politiikan ammattilaisten sijaan päätöksiä tekemässä joukko harrastajia ja etupäässä vain oman etunsa ajavat sellaiset? No mehän olemme heidät valinneet. Turha murista. Kuntauudistus, sotelaki, kaikki tärkeät tuntuvat olevan liian pitkissä kantimissa. Vielä vähän aikaa Arkadianmäen kansankynttilät voivat fiilistellä paikkaansa auringossa, mutta vuoden päästä on eduskuntavaalit. Silloin on taas luvassa kansanhuvia kun saa verrata edellisiä vaalilupauksia uusiin lupauksiin. Toivon hartaasti että me älykkäänä kansana äänestäisimme jaloillamme, ei kantaa ottamattomuudella. Se olisi siinä tapauksessa plus miinus nolla tilanne. Mielenkiinnolla seuraan esim. Guggenheimin rantautumista, en ole vastaan jos meillä on varaa. Jos ei ole varaa, pitää olla kanttia myöntää tosiasiat, ja huom. minä olen taiteita suuresti rakastava ihminen.
Varaa näyttää olevan marssittaa kansa työttömäksi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Miten ihmeessä kaikki liiketoiminta voi olla kuralla? Ehkä en vaan ymmärrä että kun töitä on, mutta kuitenkaan ei ole varaa pitää ihmisiä tekemässä niitä. Jossain on laskettu väärin, tai joku vetää välistä. Ehkä on niinkin, että seilasimme liian kauan aallonharjalla henkseleitä paukuttaen.

Politiikan lisäksi alkaa kotimaamme tv-viihde olemaan todella hurahtanutta. Jos Putous on rankattu Suomen eniten katsojalukuja saavaksi viihdeohjelmaksi, on minun ehkä syytä asettaa oma kielteinen ja vähättelevä kantani pieneen syyniin ja ajatella, että kun meiltä suomalaisilta nyt viedään kansalliset ylpeydenaiheet ja kun kohta kuitenkin koko hela hoito on myyty, niin onhan se mukavaa että ollaan yhdessä kaikki hullaantuneita Putous-tyyliseen ohjelmaan! Kaikki me yhdessä, jotain hyvää siis. Rohkaisen itseni ehkäpä kovista buuauksista huolimatta kertomaan, että en syyninkään jälkeen pidä Putouksesta, se menee samaan kastiin kuin Oulun sparrausvideo. Myötähäpeä on suuri. Enkä tunnustaudu tosikoksi.
Toisaalta, harmitonta hullutteluahan se on ja jos katsojaluvut ovat toivotunlaiset, go ahead! En mie siitä romaha. Kake on minun hallinnassani.

Hyvä kuitenkin, että Suomessa on mielipidevapaus. Niin Oulun mainosnikkarilla kuin meillä kaikilla muillakin.

Yksi huvi ylittää kirkkaasti tv:n tarjoamat huvitustekeleet. Hyvää kirjaa ei voita mikään, vuosien saatossa omat mieltymykset ovat muuttuneet enemmän dekkareista dokkareihin, romaaneista uskonnollis-filosofisiin. Toki hyvä romaani on koukuttava ja nautinnollinen. Olen joskus jaksanut sellaistakin ihmetellä, miten nopeasti lukija yleensä kuvittelee kirjan henkilöiden ulkonäön, vain kirjan henkilöhahmojen luonnehdinnan perusteella, jos kirjassa ei nimenomaan kuvailla ulkonäköä. Varsinainen aivojen aerobictunti.

Naurukohtaukset tulevat omasta oivalluksesta, ei valmiiksi nauretusta  ja studioyleisöltä pyydetyistä suosionosoituksista. Yleensä kirjan pohjalta tehty dramatisointi poikkeaa ainakin hahmojen ulkonäön osalta joka kerta, mutta onhan se dramatisointi muutenkin haaleampi, kirjassa on aina enemmän ja perusteellisemmin. Dramatisoinnissa pitää puristaa oleellinen yhteen tai kahteen tuntiin, joten se on varsinainen shortcut asian ytimeen.

Kirja ei ole ohi, vaikka sattuisikin torkahtamaan hetkeksi. Itse luomansa pausen jälkeen voi hengenravinnon nauttimista jatkaa samasta kohdasta jossa uni vei voiton.

Toinen huumaava ja koukuttava on liikunta. Lihaskunto ja hapenottokyky ovat jokamiehenoikeuksia, joita kannattaa hankkia ja ylläpitää. Aina ei jaksa, mutta aina kun on jaksanut, endorfiini auttaa meitä lentämään vähän korkeammalle, jaksamaan vähän enemmän, sietämään stressiä, nukkumaan paremmin ja murehtimaan vähemmän. Sitä paitsi murehtiminen rumentaa ja vanhentaa ja SE on paha juttu. Sohvaperunaelämä on monella muullakin mennyttä aikaa, kun kävin muutama päivä sitten kuntosalilla, oli pakko palata takaisin ja tyytyä lenkkiin, koska kaikkiin laitteisiin oli jono.

Loppujen lopuksi, kukin taaplaa tyylillään. Tämän hetken ilo on auringon paluu, kylmästä huolimatta.