Tule joulu kultainen

julen2013 blog

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kiitos, äiti ja isä ja te lukuisat muut veteraanit vapautemme lunastamisesta!

On aivan käsittämätöntä, että vuodet nykyään juoksevat matelemisen sijaan ja luvut vain vilistävät silmissä. Eihän hyvänen aika ennen näin nopeaa…..?
Huikea opin vuosi. Surun ja ilon. Yllätysten, päätösten. Heikommalla psyykellä olisin jo sähköshokkihoidon piirissä. Ihmiset, joita luulit olevan olemassa kun tiukka paikka koettaa, pakenevat hiljaisuuden muurin taakse, kun sanat eivät riitä. Tarvitsee vain sanoa ne kaksi sanaa, jotka kantavat; olen tässä. Onneksi on niitäkin, jotka ovat kuin kivipaasit. Eivät liiku milliäkään, vaikka heikkona iskisi sanansäilällä ja työntäisi pois, kun haluaa vain olla yksin ja nuolla haavojaan. Sellainen on ystävä. Minulla on niitä tosi monta ja heistä en luovu, vaikka viimeinenkin materia menisi. Yksi kuuntelee, toinen vie teatteriin, yksi tekee ruokaa isolla kauhalla, eräs soittaa josko tulisin daamiksi, ja menenhän minä. Ystävyyden ja sielujen sopusoinnun takia.

Mitkä olivatkaan vuoden saldo ja oppi? Vanha ja kulunut fraasi, elämä on tässä ja nyt. Sehän se. Sanonta on osoittautunut todemmaksi kuin koskaan ennen. Ei laihdutuksen jälkeen, ei kesällä ei syksyllä, vaan nyt. Eilen ystäväni arkun äärellä tajusin, joku päivä se olen minä. Mitä jätän tänne, minkälainen olen ollut lähimmäisille ja mitä minusta aikanaan muistetaan? Yes, pitääpä alkaa parantamaan tapojaan. Enemmän rakkauden sanoja, vähemmän sarkasmia. Ilkeydet sitten lopetan ihan heti. Ei kannata, ei. Sen saa kaikuna takaisin ja sanallinen läsäri kasvoilla tuntuu kirpeämmältä kuin se, jonka itse annoin, muka epähuomiossa.

Kun ei ajattelisi niin paljon, pääsisi helpommalla. Mutta jokin alue aivonystyröissä on saanut käskyn funtsia tiettyjä asioita alituiseen. Eräs ystävä totesi minun olevan liian tunteellinen. Onko vaihtoehtoja, jos on syntynyt tietynlaiseksi ja elämä on muokannut loput? Missä kohti ihmisessä on tunnetilan säätönappi? Vastaamaton kysymys. Olisinko minä juuri minä, jos olisin korostuneesti cool, kymmenen astetta kylmempi ja aina niin kuin toiset haluavat minun olevan? Siihen tiedän vastauksen. Taidan valita sen luomuminän, joka jo olen. Eipähän tarvitse muistaa milloin minkälaisen naamion vetäisi päälle. Taide on hyvä vangitsemaan ihmisen ajattelemattomaan tilaan. Kun maalaa tai piirtää, aika ja turhat ajatukset häipyvät. Viivaa viivan perään, tummaa ja vaaleaa, häivytystä ja valöörien tekemistä. Samoin käy kun kirjoittaa, illalla tein tekstiä, kello kävi aamua kun lopetin.

Kohta on joulu. Ihana jouluntunnelma, se punavalkoinen ja pehmeä. Toivottavasti pääsee ladulle, termospullollinen kaakaota ja eväät repussa, laavua hakien. Latu on mikä parhain kirkko, siellä puhuu minun Jumalani viisaita. Lenkin jälkeen jaksaa ihan eri lailla kuin sisällä istuen. Jos näille leveysasteille ei tule tarpeeksi lunta hiihtämiselle, on hakeuduttava lappiin pidennetyn viikonlopun verran, jossa happihyppelyt kestävät tunteja ja saunan jälkeen tuntuu, että elän juuri minunlaista elämää.

Jouluna on moni yksinäinen yksinäisempi kuin koskaan. Perhejoulua mainostetaan ja jos ei ole perhettä, uskaltaako edes toivoa saavansa joulun sydämeen ja mieleen? Mainosmiehet eivät tykkää, ohittavat suruttomasti. Minkälaisella sloganilla hehkutettaisiin muka yksinäisten joulua! Haastetta kokeneemmallekin mainostekstien rustaajalle.
No vaikka ”Syö ja nuku niin paljon kuin haluat, silloin kun nälättää ja nukuttaa”. Houkutteleva tila, mutta mainoslauseena ei juuri näin joulunalusaikana kovin myyvää tekstiä, myönnetään.

Tämä joulu on erilainen. Äiti on poissa ja ystävä samoilla tein. He vain lähtivät ennen meitä. Lapset tulevat, huippuvävy ja nappisilmäiset lapsenlapset, isä myös ja se tietääkin tuntitolkulla puuronkeittoa, jotta joulu olisi hänelle juuri oikeanlainen.

Ollaan ihmisiksi toisillemme, nautitaan joulusta ja jätetään turha markkinahulina ulkopuolelle. Tehdään itse kukin omanlainen keskitalven juhla, fokus Vapahtajamme syntymäpäivässä, ulkoilussa, rakkauden, rauhan ja välittämisen ilmapiirissä.